top of page

  Prahanrottakoira
 

Historia

​

Prahanrottakoira eli viralliselta nimeltään Prazsky krysarik, on alunperin Tsekin tasavallasta, Böömin alueelta. Historiallisten lähteiden mukaan rotu on ollut tunnettu jo kaukaisesta menneisyydestä lähtien ja se on yksi Tsekin kansallisroduista. Prahanrottakoiran suosio keskiajalla perustuikin sen kykyyn pyydystää  pienen kokonsa, vikkelien liikkeiden ja ja hyvän hajuaistin avulla mustarottia. Nimi krysarik tarkoittaakin rotanpyydystäjää. Prazsky krysarikista on lukuisia mainintoja sekä keskiaikaisissa kirjoituksissa että kuvataiteessa. Sen mainitaan esiintyneen ylhäistön lemmikkinä, lahjuksena ja rotanpyydystäjänä. Näitä pieniä vilkkaita koiria nähtiin usein Tsekin kuninkaiden juhlissa Prahanlinnassa ja niitä pidettiin ylhäisön hoveissa koristeellisina seurakoirina. Böömin kuninkaat antoivat niitä lahjoina Euroopan maiden hallitsijoille ja myöhemmin myös tavallisille kansalaisille. Historialliset lähteet todistavat, että tämä rotu todella on kotoisin Böömistä ja sen alkuperä voidaan jäljittää Tsekin kansan varhaishistoriaan. Rodun jalostus aloitettiin menestyksekkäästi uudelleen vuonna 1980. Prahanrottakoira on jälleen tullut suosituksi seura- ja harrastuskoiraksi, jota kohtaan on mielenkiintoa muissakin maissa. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity prahanrottakoira tuotiin Tšekistä syksyllä 2009.

​

​

Yleistä

​

Prahanrottakoira on pieni ja sileäkarvainen, rungoltaan lähes neliömäinen ja tiivis koira. Niiden ihannesäkäkorkeus on 20-23cm ja ihannepaino noin 2,6kg. Pienestä koostaan huolimatta prahanrottakoira on hyvin aktiivinen, valpas ja vilkas. Luonteeltaan prahanrottakoira on ystävällinen, utelias ja lempeä. Rotu on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan, mutta hyvin ystävällinen ja rakastettava omalle perheelleen.

​

Rodussa on kahta karvatyyppiä, lyhyttä ja pitkää. Lyhyessä karva on kiiltävää, tiheää ja pinnanmyötäistä. Päässä karvapeite on tavallisesti ohuempaa ja lyhyempää kuin rungossa. Pitkäkarvaisessa versiossa karva on keskipitkää, hapsut korvissa, raajoissa ja hännässä, rinnassa karvapeite on hieman avoimempaa. Prahanrottakoiria on useampaa eri väriä, vaikkakin musta punaruskein (tan) merkein on se yleisin väri. Muita hyväksyttyjä värejä on ruskea tan merkein, keltainen, punainen, sininen tan merkein, lila tan merkein ja merle.

Prahanrottakoiran rakenne on sopusuhtainen eikä sillä ole muita erityispiirteitä kuin pieni koko. Prahanrottakoira on perusterve kääpiörotu, mutta kuten useilla kääpiöroduilla populaatiossa tavataan polvilumpioluksaatiota, hammasongelmia sekä kivesvikaisuutta. Tavallinen pentuekoko on 1-4. Prahanrottakoira on vielä harvinainen rotu Suomessa. Tuontikoiria rekisteröidään noin kymmenen vuodessa; sadan rekisteröidyn koiran raja ylitettiin vuonna 2013.

​

Prahanrottakoira on suosittu koirarotu kotimaassaan Tšekissä, jossa on kymmeniä kasvattajia ja pentuja syntyy vuosittain satoja, joista osa on rekisteröityjä ja osa rekisteröimättömiä. Eniten koiria Suomeen tuodaan Tšekin tasavallasta. Lisäksi prahanrottakoiria on paljon Saksassa, Pohjoismaissa, Venäjällä sekä Virossa; joitakin yksilöitä on näistäkin maista tuotu Suomeen. Prahanrottakoiria kasvatetaan myös Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa ja Etelä-Euroopassa.

​

Felix.jpg
bottom of page